Ilves ry:n kunniajäsenien haastatteluista on tällä kertaa julkaisuvuorossa Matti Mäkelä. Häneltä saimme hieman pidemmän haastattelun, josta tämä artikkeli on koostettu.

Yllä oleva kuva on Olympiastadionilta, missä Matti vuonna 2015 nimitettiin Suomi - Pohjois-Irlanti -ottelun yhteydessä Suomen Palloliiton Gladiaattoriksi.

Nuoruusvuodet

Kävin Ilveksen jääkiekon edustusjoukkueen harjoituksissa Koulukadulla, mutta olin kuitenkin jo tuohon aikaan keskittynyt enemmän jalkapalloon. Aloitin ensimmäisen kauden Suomen Mestaruussarjassa 1957 Ilves-Kissoissa.

Nuorten maajoukkueessa pelasin ensimmäisen ottelun 1958 Ruotsin Degerforsissa. Maajoukkue oli silloin alle 23-vuotiaille. Degerfors oli 6.000 asukkaan kauppala, mutta pelissä oli 9.000 katsojaa! Se oli hieno kokemus. Olimme majoitettuna yksityiskodissa ja muistan vieläkin majapaikan tapettien tyylin!

Jatkoin myös jääkiekon pelaamista, mutta paikkaa Ilveksen A:sta ei löytynyt, joten siirryin Tapparan A:han, jossa olin myös voittamassa Suomen mestaruuden 1958-59. Harrastuksena pelasin jääkiekkoa vielä myöhemmin Ilves-Kissoissa divisioonatasolla.

Pelaajaura Ilveksessä

Tampereen jalkapalloseurojen kesken tehtiin fuusio vuonna 1974. Touhumiehenä asiassa oli Pekka Terho ja Ilveksen uusi jalkapallokausi aloitettiin 1975. Silloin pelattiin 1-divisioonassa, Raimo Vasaman ja Risto Hannulan valmennuksessa. Nousu Suomen Mestaruussarjaan oli tavoite, mutta ei ihan onnistunut.

Ilveksen jalkapalloilun aloittaminen tapahtui minun kohdallani viime tipassa. Ehdin pelaamaan yhden kauden ja se oli hienoa. Olin täyttämässä 37 vuotta, joten katsoin, että nyt on aika lopettaa. Se jäi harmittamaan, ettei kausi 1975 päättynyt sarjanousuun. Meillä oli hyvä joukkue. Olisi ollut mukavaa onnistua ja nousta heti SM-sarjaan.

Mukaan seura-aktiiviksi

Valmennuspäällikkö Esko Ranta (Eko) kysyi 90-luvun alussa Nupposen Kalevilta (Kille) ja minulta lähtisimmekö mukaan Ilveksen toimintaan. Meidän oli helppo vastata myöntävästi ja siitä se alkoi. Lopettamisesta oli molemmilta kulunut vuosia, joten oli taas hienoa olla jalkapallossa mukana tiiviimmin.

Perustimme vuoden 1993 alussa Ilves ry:n jalkapallojaoston valmennusvaliokunnan. Tavoitteenamme oli luoda Ilveksen valmennukselle nk. laatulinja. Eko naputteli tietokoneelle suunnitelmat, joista sitten kasattiin valmennuskansioita. Valmennuskansioita tehtiin jokaiselle valmentajalle, jotta kaikki pysyisivät samassa valmennuslinjassa. Lisäksi laadittiin ns. ote-kansio, jossa oli tiivistettynä valmennusohjeita.

Kille oli aikaisemmin kerännyt Ilves Murisee -lehteen mainoksia hienoja määriä. Myös minä aloin niitä kerätä. Tästä kehkeytyi rahasto, joka on vieläkin olemassa ja josta on vuosien aikana avitettu junioreita eri tavoin. Tehokkaamminkin sitä olisi viime vuosina voinut käyttää.

Jalkapallon valmennusvaliokunnan perustamisesta kerrottiin Ilves Murisee -lehdessä vuonna 1993:

Ilves Murisee 1993

Jalkapallon valmennusvaliokunnan perustamisesta kerrottiin Ilves Murisee -lehdessä vuonna 1993.

Yhteistyö Boltonin kanssa

Aloimme myös hieroa yhteistyötä Englannin Valioliigajoukkueen Boltonin kanssa. Talosen Harri oli tuolloin Jalkapallojaoston puheenjohtaja ja yhdessä koitettiin saada kehitystä aikaiseksi.

Lähetimme kaksi valmentajaamme viikon ajaksi Boltoniin seuraamaan heidän akatemiansa toimintaa ja harjoittelua. Asiat etenivät ja myöhemmin Boltonin akatemiaväki tuli käymään meidän vieraanamme.

Bolton pelasi täällä vieraillessaan meidän A-junioreitamme vastaan Ratinassa. Ottelu päättyi 0-3 ja oli lievästi Boltonin hallintaa, mutta saimme hyvää kokemusta kansainvälisestä tasosta.

Kävimme pelin jälkeen Näsijärvellä risteilemässä ja söimme joukkueiden kesken laivalla yhteisen aterian. Yhteistyö seurojen välillä vaikutti lupaavalta, mutta yhteydenpito kuitenkin loppui melko pian.

Mieleenpainuvimmat kokemukset

Mieleenpainuvin kokemukseni tulee jääkiekon puolelta, kun poikani Mikko Mäkelä oli voittamassa jääkiekon Suomen mestaruutta 1985 Ilvekselle! Olimme katsomossa tiiviisti koko kauden. Sirenin Villen äiti Anneli tarjosi pastilleja aina, kun Ilves teki maalin. Pastilleja kului, mutta Annelilla oli niitä ehtymätön varasto.

Mikon isänä oli hieno istua katsomossa ja katsella pelejä, jotka päättyivät Turun Kupittaan jäähallissa Suomen Mestaruuteen, joka on Ilveksen viimeisin. Ehkä tämä kuluva kausi saattaa muuttaa järjestystä?

FC Ilveksen aikana pelattiin hienoja kansainvälisiä otteluita Ratinassa. Esimerkiksi Feyenoordia vastaan pelattiin vuonna 1980. Arto Uimosen nopeasti tekemä johtomaali 1-0 antoi ottelulle mielenkiintoa, lopputulos oli kuitenkin 1-3. Juventuksen vierailu vuonna 1984 oli kova juttu, noin 25.000 katsojaa Ratinassa oli jotain hienoa!

Neljä nuorta NHL:ään

Yksi muisto tulee mieleeni useasti, kun puhutaan Ilveksen nuorista pelaajista, jotka ovat päässeet NHL:ään.

Syksyllä 1985 katselin Hakametsän jäähallin parkkipaikalla Ilveksen neljää nuorta vuoden 1985 Suomen Mestaria. He olivat odottelemassa pikkubussin lähtöä ensin Helsinkiin lentääkseen sieltä Pohjois-Amerikkaan kukin omiin NHL-joukkueisiinsa.

Mielestäni oli melkoinen tapaus, että yhtä aikaa neljä pelaajaa samasta seurasta lähtee NHL:ään. Se oli kova juttu silloin, mutta se olisi kova juttu nytkin!

Nämä nuoret ovat: Ville Siren (Pittsburgh Penguins), Raimo Helminen (New York Rangers), Mikko Mäkelä (New York Islanders) ja nuorimpana Ari Haanpää (New York Islanders).

Terveiset ilvesläisille

Toivotan ilvesläisille menestystä niin jääkiekossa kuin jalkapalloilussa! Mielestäni Ilveksen toiminta on nykyisin näkyvää ja osaavaa!

Entisenä jalkapalloilijana toivotan Toni Kalliolle joukkueensa kanssa menestystä Veikkausliigassa! Toivottavasti Ilveksen kannattajat ottaisivat tavoitteekseen käydä myös Ratinassa sankoin joukoin ja siten kannattaa Ilvestä menestymään entistäkin paremmin.

On myös hienoa, että ikämiesten JKKI 60+ -treeniporukassa käy pari kertaa viikossa yli 20 pelaajaa juoksemassa pallon perässä ja luomassa maalipaikkoja.