Kaikki sai alkunsa, kun veljeni Kari, silloinen Ilveksen C-juniorikiekkoilija vei minut Koulukadulle 5. tammikuuta 1956 Ilves-TPS peliin. Loistavissa valoissa, illan pimennettyä ympärillä, värikäsasuinen Ilves löi valkoasuisen vierailijansa 9–0. Olin myyty sekä lajille että seuralle.
Veljeni Karin esimerkki kallisti minut Ilvekselle jo mainitun kokemuksen lisäksi ja kansakoulun 3. luokan opettajakseni astellut Ilves-kapteeni Pentti Isotalo sitoutti lopullisesti seuraan, jonka nimeen olen vannonut siitä alkaen.
Liityin aikoinani Ilveksen kaupunginosajunnuihin, siirryin kaupunginosavalmentajaksi, kun omat eväät peliuralla oli syöty ja aloitin seuran ensimmäisenä markkinointipäällikkönä 1970-luvun puolivälissä Seppo Helteen rekrytoinnilla. Löytyypä peliuralta lukuisia kamppailuita jalkapallossa Ilves Vaken ja Ilves II -joukkueiden menestystarinoissa.
Luottamustehtävät
Olen ollut luottamustehtävissä johtokunnassa, naisten jääkiekkojoukkueen johtotehtävissä, tyttöjen jalkapallojoukkueiden johtotehtävissä, toimittanut Ilves Murisee-lehteä, kausiohjelmia jne. Tukijana olen ollut pienemmässä roolissa, mitä kriteeriä joulukalenterin vuosittaiset ostamiset ja ravihevosen osaomistus tuskin täyttävät sanan varsinaisessa merkityksessä.
Takkuturkkien (vuodesta 1978) varapuheenjohtajana olen vuosia seurannut oman tyttären jääkiekko- ja jalkapallouraa sekä tyttärenpojan kiekkouraa, joka nyt on tauolla vaihto-oppilasvuoden johdosta. Vävypoikani ymmärtääkseni toimii ilokseni Ilveksen tilintarkastajana eli seuralla on vahva ote koko perheeseen.
Ilves Hockey Oy:n puolella minulla on ollut lukuisia miellyttäviä luottamustehtäviä, joista niistäkin olen ylpeä, samoin kuin ry:n juhlatilaisuuksien juontovastuista aikoinaan.
Mieleen painuneita hetkiä
Mieleen painuneiden yksittäistapahtumien lukumäärä on valtava joidenkin tiettyjen otteluiden parista (kiekko- ja jalkapallomestaruuksia, kv. ottelut molemmissa lajeissa, itse koetut menestykset naisten kiekko- ja jalkapallojoukkueiden mukana, luottamustehtävien hallinta jne.). Kokonaisuutena jo sana Ilvesläisyys ja palamaton rakkaus seuraa ja sen värejä kohtaan lienee elämänmittainen kokemus, jota hyvinkin luonnehdin sanoilla Mieleenpainuvin kokemus.
Erityisesti mieleen jääneitä otteluita ovat Ilves-Juventus ja Ilves-KPV Ratinassa, Ilves-ZKL Brno ja Ilves-Tappara 31.1.1965 Hakametsässä, Ilves-TPS 1956 Koulukadulla sekä tapahtumana Jarmo Wasaman hautajaiset 1966.
Paikkaan voi aina palata, aikaan ei milloinkaan – jossittelu ei hyödytä ketään, tapahtuneista voi ja pitää ottaa oppia. Mitään jossiteltavaa ei siis ole jäänyt. Leuka pystyyn ja katse eteen – se tuo uusia menetystarinoita tullessaan.
Olen ylpeä Ilvesläisyydestäni ja siitä, että se on huomattu ja miellyttävällä tavalla huomioitu. Eikä ainoastaan kotikaupungissani tai synnyinmaassani vaan ulkopuolella maamme rajojenkin.
Nykyhetki ja tulevaisuus
Nykyään olen mukana suurimmaksi osaksi katsojana lukuun ottamatta Ilves Hockey Oy:n osoittamia luottamustehtäviä. Takkuturkeissa luonnollisesti voimakkaimmin.
Seuraan Ilvestä suurimmaksi osaksi luottavaisin mielin. Kokonaiskuvan luominen julkisen median lähteiden kautta on lähes mahdotonta seuran laajuuden vuoksi. Tiedotustoiminta on ainainen haaste seuratasolla, varsinkin Suomen suurimmassa seurassa. Haastetta riittää, mutta se antaa myös laajalti mahdollisuuksia.
Ilveksen toiminnasta on siis mahdotonta muodostaa kuvaa muiden kuin parin, kolmen lajin edustusjoukkueiden perusteella. Se ei kuitenkaan saisi olla yksinomaan toiminnan julkisuuskuvan muodostumisen perusta.
Rakastakaa lajia missä toimitte tai mitä seuraatte. Olkaa seurauskollisia ja nauttikaa joka hetkestä, tarinasta, sankarista ja muistakaa – Ilvesläisyys on elämänmittainen ainutlaatuinen kokemus, jota itse voit toiminnallasi räätälöidä.