Katja Keskinen on tuttu lähes kaikille urheiluihmisille ympäri maan. Hän on hoitanut Ilveksen asioita 33 vuotta monessa lajissa ja ollut ilvesläisille se varsinainen tietopankki monenkin asian suhteen.
Kaikki lähti liikkeelle lehti-ilmoituksesta alkuvuonna 1986, kun Katja huomasi Ilveksen hakevan työntekijää toimistollensa. Katjalla ei ollut Ilves-taustaa, mutta oli hän kyllä urheilullinen nuori nainen, taustalla peliuraa niin jalkapallossa kuin ringetessäkin. Työsopimukset tuohon aikaan olivat yleensä lyhyitä ja määräaikaisia, ja niin Katjakin aloitti uransa tekemällä kuukauden mittaisia työsopimuksia. Hiljalleen hänen toimenkuvansa kasvoi ja ahkerana ja tunnollisena työntekijänä sai hän lopulta jäädä seuraan vakituiseksi työntekijäksi.
Katja oppi uransa aikana tuntemaan Ilveksestä kaiken tuntemisen arvoisen. Kaikki asiat seurassa kävivät hänen käsiensä kautta ja sitä kautta tietämys seurojen asioista kasvoi kasvamistaan. Kysyttäessä jostain Ilvekseen liittyvästä asiasta keneltä tahansa, oli yleensä vastaus ”kysy Katjalta, hän tietää!”, ja niin hän kyllä tiesikin.
Ilveksen toimistossa on vuosien varrella väki vaihtunut ja useampikin puheenjohtaja päässyt heiluttamaan nuijaa kokouksissa. Katja on kuitenkin pysynyt ja pystynyt myös pitämään seuran ohjakset omissa näpeissään, jolloin henkilövaihdoksetkaan eivät ole päässeet mutkistamaan seuran käytännön asioiden pyörimistä. Vuosien varrella hän on myös päässyt jakamaan niin ilot kuin surut seuran mukana.
Eniten hänen työssään on muutosta tuonut toimiston teknistyminen. Mekaanisesta kirjoituskoneen käytöstä ja paperilappusten välittämisestä henkilöstölle on melko pitkä matka tultu nykyaikaiseen sähköiseen työskentely-ympäristöön. Toisaalta muuttunut yhteiskunta tuo koko ajan tullessaan uusiakin haasteita, joten hereillä on Katjankin pitänyt olla. Tietosuoja- ja tulorekisterit on pitänyt osata ennakoida hyvissä ajoin. Seuran hurjasti kasvanut jäsenmäärä ja lajikirjo on kasvattanut työmäärää, mutta toisaalta myös henkilökuntaa on pystytty lisäämään.
Katja on ollut periaatteessa töissä Ilveksessä 24/7 ja 365 vuorokautta vuodessa. Vaikka virallinen työaika on ollut 9-16, niin yllättävän usein ovat päivät venyneet ja puhelimet soineet iltaisin ja loma-aikoina. Ainoana henkireikänä on ollut mummun rooli, josta Katja on päässyt nauttimaan ja toivoo nyt pääsevänsä huomattavasti paremmin.
Kaksi kuukautta Katja on päässyt kouluttamaan seuraajaansa, Kaija Hämelahtea, joka nyt toukokuun alusta jää yksin hoitamaan toimistopäällikön tehtäviä. ”Paljon olen Kaijalle kertonut ja kiitettävästi hän on muistiinpanoja tehnyt, mutta paljon varmaan on jäänyt kertomattakin”, Katja kertoo. ”Seura on niin suuri ja työkenttä aika valtava, niin ei kahdessa kuukaudessa vaan pysty koko vuoden asioita kertaamaan”, hän vielä jatkaa.
Katja tekee nyt suhteellisen rohkean päätöksen elämässään, noin kymmenen vuotta ennen varsinaista eläkeikää. ”Haluan nyt vaan viettää aikaa perheeni kanssa. Kyllä varmaan jossain vaiheessa hyppään vielä työelämään, mutta nyt haluan vaan ladata akkuja”, Katja avaa ratkaisuaan.
Ilvesperhettä Katja haluaa kiittää näistä vuosista ja kertoo arvostavansa sitä mittaamattoman arvokasta työtä, mitä seuran parissa tehdään. ”Olkaa ylpeitä Ilveksestä ja kantakaa rohkeasti seuran värejä”, hän toivoo. Työtovereilleen hän antaa vielä ohjeen, joka pitäisi ottaa huomioon jokaisessa työyhteisössä: ”Pitäkää huoli toisistanne”, hän ohjeistaa.
”Kyllä tässä aika haikein mielin oven sulkee takanaan. Tiedän, että varsinkin ihmisiä minun tulee kova ikävä. Mutta ainahan voin tulla täällä poikkeamaan”, Katja kertoo.
Seuraaja Kaija Hämelahti puolestaan kertoo mentoristaan seuraavaa: ”Katja Keskinen on ollut oikein mainio työhönopastaja - ollaan monenmoisia tapauksia keretty käymään läpi nyt maalis- ja huhtikuun aikana, mutta varmasti tulee vielä tunne, että oispa vielä toimistolla Katja, jolta kysyä neuvoa. Hän on kärsivällinen, tietokoneorientoitunut, hyvän huumorintajun omaava ja suora, eikä tee itsestään numeroa”, Kaija kertoo.
“Itselläni on pitkä työkokemus teollisuuden parissa, mutta tähän uuteen työtehtävään tamperelaisen junnu-urheilun ytimessä suhtaudun nöyrän innokkaasti. Keltavihreästä vapaaehtoisharrastuksesta tuli nyt työ, ja se tuntuu näin nelikymppisenä oikein hyvältä.
Toivotan Katjalle mukavia päiviä perheen parissa ja kiitän hyvästä perehdytyksestä. ”Toiset ne osaavat senkin homman”, Kaija kertoo kiitollisena.