Risto Valkeala kertoo, että hänen Ilves-taipaleensa alkoi ”sillä tavallisella tarinalla”. Toisin sanoen, hän etsi rakkaan Tiina-vaimonsa kanssa keväällä 1990 harrastusta vilkkaalle esikoiselle, joka oli juuri täyttänyt kuusi vuotta. “Tiinan silloinen työkaveri Kulmalan Heikki oli vuonna 1990 Futis-Liigan Hervannan kaupunginosan yhdyshenkilö. Tiina kysyi tältä, että pääseekö poika mukaan ja Heikki vastasi, että ilman muuta, tiedustellen samalla Tiinaa itseään valmentajaksi. Tähän tiedusteluun Tiina totesi, että hän ei lähde, mutta isäntä kyllä lähtee”, Risto itse naurahtaa. Ja niin lähdettiinkin.

Näin “Rike” päätyi mukaan valmentajaksi Futis-Liigan toimintaan Hervannan kaupunginosaan. Pari kautta meni Hervannassa, kesät Futis-Liigassa ja talvet jääkiekon puolella, NHL-kaupunginosatoiminnassa.

Siinä ”sivussa” rakentui omakotitalo Nokialle ja kaupunginosa vaihtui Hervannasta Pirkkalaan. Tässä vaiheessa Riston nuorempikin poika oli jo tiiviisti mukana harrastustoiminnassa ja tämän myötä perheessä vietettiinkin todellisia ruuhkavuosia. Eikä siinä vielä kaikki, sillä tuolloin starttasi myös Tiinan jalkapallovalmentajan ura. Ristolla itsellään valmentajan pesti laajeni jalkapallon osalta ympärivuotiseksi. Ja näissä hommissa menikin sitten aktiivisesti parikymmentä vuotta.

Kummallisten ja erinäisten sattumien kautta 90-luvun puolivälissä Futis-Liigan tietokone kuskattiin Valkealoiden huusholliin ja niin Futis-Liigan kilpailusihteerin ja koulutussihteerin toimenkuvat lankesivat edellä mainitun katon alle. Tiina toimi kilpailusihteerinä ja Risto koulutussihteerinä.

Tiinan keskittyessä myöhemmissä vaiheissa siviilityön vaatimuksiin, jatkoi Risto kaupunginosatoiminnan kilpailusarjojen parissa, siten että muutama kausi meni niin jalkapallon kuin jääkiekonkin kilpailusihteerin toimissa.

2000-luvun alussa, silloisen Futis-Liigan päällikön Pekka Savilahden vakavan sairauden johdosta Rike tuurasi häntä päällikön toimessa. Kun Pekka jäi sairauden myötä kokonaan pois toiminnasta, luonnollinen seuraamus oli, että Risto jatkoi Futis-Liigan veturina.

Useampikin kausi sujui hyvin Riston oman toimen ohella, mutta kun siviilityön kuviot muuttuivat, päätyi Ilves palkkaamaan herra Valkealan päätoimiseksi toiminnanjohtajaksi Futis-Liigaan. Jo vuodesta 2007 Rike on ollut siis palkkatöissä seurassa.

Yksi yhteinen Ilves

Riston nykyisin vetämä Ilves Futis-Liiga on Suomen suurin korttelisarja, jossa käynnistyy jo 45. toimintakausi. Risto kertoo, että hänen aloittaessaan Futis-Liiga oli toiminut jo 15 vuotta, joten pelaajamäärä oli kasvanut siihen mennessä suhteellisen hyvälle tasolle.

Huomattavin muutos, jonka hän on Futis-Liigan toiminnassa huomannut, on pelaajien ikärakenne. “Pelaamaan aloitetaan huomattavasti nuorempina ja vanhemman pään pelaaja- ja joukkuemäärät ovat pienentyneet selkeästi”, hän sanoo.

Paljon kehitystä on ollut havaittavissa myös kilpailutoiminnan osalta. “Pelimuodot ovat muuttuneet paremmin oikeita ikäluokkia palveleviksi ja tietenkin olosuhteet ovat parantuneet aivan valtavasti tekonurmien lisääntymisen myötä. Eteenpäin on siis menty niin ohjauksen kuin olosuhteidenkin kanssa”, Rike jatkaa.

Viime kaudella Futis-Liigassa asetettiin tavoite, että kaikki viralliset ottelut saataisiin pelattua tekonurmella tai luonnonnurmella. Ja tässähän onnistuttiinkin. KAIKKI 2440 ottelua pelattiin joko teko- tai luonnonnurmella.

Hän alleviivaa, kuinka Futis-Liigan rooli on ensisijaisen tärkeä lajin kannalta. “Aloittamisen kynnys on helppo, kun toiminta on pääsääntöisesti lähellä omaa kotia ja se ei ole vielä mitenkään liian sitovaa. Tätä kautta saadaan kipinä futista kohtaan syttymään. Ja tästä eteenpäin, oman halun ja kykyjen mukaan seura sitten tarjoaa jokaiselle sopivan tason harrastaa aina aivan huipulle saakka”, Risto kertoo.

Hyviä esimerkkejä entisistä futisliigalaisista ovat esimerkiksi Ilveksen pelaajapolkuvideolla nähdyt Aino Rasinen ja Diogo Tomas. Molemmat ovat kasvaneet aina Futis-Liigasta edustusjoukkueisiin ja heidän lisäkseen on myös lukuisia muita polun käyneitä pelaajia niin miehissä kuin naisissakin.

Seurassa on käynnistetty ja linjattu ’Yksi yhteinen Ilves’ -strategiaa. Riston mukaan Ilves-jalkapallon osalta on aiemmin oltu hieman erillään harrastetoiminnan ja tavoitteellisemman kilpaurheilun osalta. Koko toiminnan organisointiin ja johtamiseen on tullut pitkäjänteisyyttä ja suunnitelmallisuutta toimenkuvien muututtua ihan puhtaasti luottamus- ja vapaaehtoistoimitsijoista päätoimisiin työsuhteisiin ja toimijoihin.

“Seurassa on ymmärretty, että kaikkien etu on toimia yhdessä hienon seurayhteisön hyväksi. Suomen kokoisessa maassa on edelleen kovin paljon tehtävää seurakulttuurin kehittämisen saralla, jos ja kun verrataan moneen muuhun futismaahan”, hän sanoo.

Mr. Ilves kertoo, että Ilveksessä on hieno tilanne, kun seuralla on menestyvät ”lippulaivat” miesten ja naisten edustusjoukkueiden myötä. “Seurana merkittävä asia on myös, että meillä on useampi laji yhden Suomen tunnetuimman logon alla”, Risto huomauttaa.

Rohkeasti hommaan mukaan vaan

Suomen suurimman korttelisarjan jatkon suhteen Risto uskoo, että nykyiset pelaajamäärät ovat vakiintumassa kyseiselle tasolle. Sinä aikana, kun Risto on ollut mukana, ovat pelaajamäärät vaihdelleet melko merkittävästi. Nykyinen määrä on kuulemma vallan hyvä, mutta seura ottaa ilomielin kaikki halukkaat mukaan toimintaan.

Vaikka olosuhteet ovatkin parantuneet, ei kuitenkaan kovin merkittävään kasvuun ole rahkeita. Tästä syystä Riken mukaan on tehtävä aktiivisesti töitä, että parannetaan vielä entisestään olemassa olevia olosuhteita ja saadaan lisää muita resursseja, jotka mahdollistavat kasvun sitten tulevaisuudessa. Niin laadullisesti kuin määrällisestikin.

Henkilökohtaisella tasolla kuin myös seurassa arvostetaan vapaaehtoisia toimijoita. “Ilman vapaaehtoisia, ei Futis-Liigan kokoista juttua olisi mitenkään mahdollista pyörittää”, Risto selventää.

Viime kaudella mukana oli yli 600 vapaaehtoistoimijaa. Ainoa vinkki, minkä hän antaa, on että jokaisen kiinnostuneen kannattaa tulla rohkeasti mukaan toimintaan. Vapaaehtoistoiminta antaa niin paljon enemmän kuin mitä se ottaa. Toiminnan kautta saa tehdä juttuja saman henkisten ihmisten kanssa ja sen myötä on mahdollista saada hyviä ystäviä.

“Sen isoimman palkinnon saa sitten kun pääsee näkemään ja kokemaan pienten ja vähän isompienkin pelureiden läpipaistavan innokkuuden ja peli-ilon. Kaikille löytyy varmasti sopiva toimenkuva, joka sovitetaan omaan aktiivisuuteen ja ajankäyttöön”, Risto osaa kertoa kokemuksen syvällä rintaäänellä.

Yhteyttä Futis-Liigaan voi ottaa toimihenkilöiden kautta tai omat yhteystiedot voi myös laittaa Futis-Liigan verkkosivujen kautta. Lisää juttua ja ilmoittautumislinkki löytyy Ilves Futis-Liigan etusivulta. “Futis-Liigasta otetaan sitten yhteyttä!”, Rike muistuttaa.

Karvaturrit ovat lähellä sydäntä

Omasta urheilun seuraamisestaan Rike kertoo, että seuraa niin paljon mitä nyt seuratoiminnan pyörittämiseltä ehtii. Jalkapallo on, ehkä itsestään selvästikin, se juttu numero yksi. Viime aikojen seuratuin juttu on ollut Huuhkajat ja joukkueen loistavat saavutukset. “Kaikki karsintojen kotiottelut tuli nähtyä tietenkin paikan päällä ja vierasottelut sitten jonkinlaisen ruudun kautta. Lähes kaikki miesten maajoukkueen kotiottelut on tullut nähtyä livenä menneiden vuosikymmenten aikana. Joitakin vieraspelejä on tullut myös koluttua”, hän paaluttaa.

Tällä hetkellä Rike odottaa jo kuumeisesti ensi kesän miesten jalkapallon EM-kisoja. Arpaonni oli suosiollinen, kun taskuun tarttui pari lippua. Ilveksen ja Huuhkajien lisäksi Rike seuraa jalkapalloa sen minkä ehtii, mutta ei erityisesti fanita mitään seuraa keltavihreiden lisäksi. Urheilumiestä kiinnostaa toki kaikki muukin sportti, kun vain on aikaa ja tilaisuus seurata.

Lopuksi Risto kertoo, että eläkeikä siintää muutaman kauden päässä. Hän sanoo, että katsoo rauhassa, pysyykö sitä mukana alati muuttuvassa maailmassa siihen asti. Hänen mukaansa kukaan ei kuitenkaan ole korvaamaton, mutta tärkeää olisi, että toiminnassa on mukana tekijöitä jatkamassa hommia, joille omaa kokemusta voi siirtää, “vielä kun asiat muistaa”.

Jos kukaan ei ole korvaamaton, niin kyllä tässä tapauksessa ollaan ainakin todella lähellä.

Artikkeli on alun perin julkaistu Inside Ilves -juttusarjassa.