Miten kaikki sai alkunsa?
Kaikki sai alkunsa, kun tulin Lahden Reippaasta Ilvekseen 1978. Reipas oli silloin vähän sekasortoisessa vaiheessa ja työpaikkanikin vaarassa loppua. Elin siis herkkää aikaa. Jarkko Savola houkutteli minut seuraan tarjoten työpaikkaa Pohjola Yhtiöissä. Suurin syy seuran kannalta oli nousun tavoittelu Mestaruussarjaan. Tulin siis peli- ja työpaikan perässä.
Ilves nousi heti korkeimmalle sarjatasolle, joten tullessani joukkueelle asetettu haaste täyttyi. Pelasin viimeisen sarjapelini muistaakseni 1981, koska Afrikan maajoukkuereissulla saamani vakava sairaus alkoi oireilla. Yhteisellä sopimuksella jäin valmennusportaaseen. Olin myöhemmin päätoiminen valmentaja seurassa sekä vastasin edustusjoukkueen markkinoinnista.
Mitä on jäänyt mieleen?
Mieleenpainuvimmat kokemukset Ilveksessä ovat ensimmäinen Cup-mestaruus ja Suomen Mestaruus. Europelejä mitenkään vähättelemättä. Ilves-Juventus oli markkinointimiehen unelmamatsi ja Ratinan Stadion ääriään myötä täynnä. Mieleen jäi myös saamani lopputili valmennuksesta. Lähtö Ilveksen hallituksestakin jäi vähän kaivelemaan mieltä.
Mitään jossiteltavaa ei kuitenkaan jäänyt. Elämä antaa ja ottaa aina sen hetken tilanteen mukaan. Olen saanut vaikuttaa seuran toimintaan monella tavalla. Olen jokaisesta hetkestä onnellinen.
Mistä olet ylpeä?
Olen ylpeä siitä, että jalkapallon edustusjoukkue pelaa pääsarjatasolla. Pohjat sille luotiin 1990-luvulla ja monien vaikeuksien kautta siellä ollaan edelleen. Ilveksen maalivahtiklubia olin käynnistämässä 1980-luvulla ja se on ilokseni yhä toiminnassa. Hopa-rahasto on toivoakseni ollut avuksi monelle juniorille.
Naisten edustusjoukkueen managerointi oli erilainen, mutta antoisa tehtävä. Naisten jalkapallohistoriateoksen kustantaminen 80-vuotisjuhlamme kunniaksi on myös yksi mieleen jääneistä asioista. Joukkue porskuttaa Kansallisessa Liigassa ja on lähes omilla kasvateilla toimeentuleva.
Seura on elinvoimainen. Tunnen olevani osa seuran historiaa. Ilveksen kautta olen saanut palvella myös Suomen Palloliitoa monissa eri tehtävissä.
Suhteesi Ilvekseen nykyisin?
Mitään vakinaista hommaa minulla ei Ilveksessä enää ole. Hengessä olen mukana. Jos seura kuitenkin on apua tarvinnut, olen sitä heille antanut. Kiitos ison verkostoni, joka tosin ikääntyy kanssani samaa vauhtia.
Olisin halukas miettimään seuraan ns. senioriosastoa, johon voisivat kuulua kaikki pitkäaikaisesti seuran eri tehtävissä toimineet. Heille voisi suunnitella omaa ohjelmaa ja pyrkiä pitämään heidät seurayhteisössä mukana. Uskoisin Ilveksen jäsenmäärän yhä vieläkin kasvavan, jos huolehdimme ilvesläisistä ”vauvasta vaariin”, eli eläkeläisiin asti.
Ilvestä seuraan nykyisin hyvin ja haikein mielin. Eri jaostojen ja joukkueiden menestystä seuraan tiiviisti, samoin kuin edustusjoukkueiden kokoamista seuraavaan kauteen. Iloa tuottaa kaikkien joukkueiden menestys, surua se, jos ei peli ei kulje.
Ilveksen toiminta vaikuttaa mielestäni hyvältä. Pidetään yhtä ja huolehditaan seuran elinvoimasta – kaikissa ikäluokissa. Joulukahveella tavataan!
