Alkutaival Ilveksessä
Syksyllä 1975 soitin Ilvekseen avoinna olevasta toimistosihteerin tehtävästä. Minut kutsuttiin haastatteluun. Tapasin Ilveksen toimistossa Jäähovin kiinteistössä toiminnanjohtaja Seppo Helteen, talouspäällikkö Vesa Pennasen ja toimistopäällikkö Eila Viitalan. Sain laajasti tietoa Ilveksen toiminnasta ja selvisi että tarjolla olisikin kirjanpitäjän tehtävä. Hämmentyneenä kerroin, että minulla ei ole kokemusta kirjanpidosta, olin ollut Mainostoimisto Ilmossa mainossihteerinä. Haastattelun päätteeksi sain mukaani Ilves Murisee-lehden. Seuraavana päivänä Eila Viitala soitti ja toivotti tervetulleeksi Ilves-perheeseen. Eila oli jopa miettinyt ratkaisua lastenhoito-ongelmaani.
Parin päivän kuluttua aloitin työt. Työpöytäni viereen oli tuotu kaksi isoa pahvilaatikkoa täynnä tositteita. Mietin hetken mistä alkaisin ja sitten ryhdyin toimeen. Maksamattomia ostolaskuja kertyi pari mapillista, osa vuosia vanhoja. Pikakoulutuksena minua opastettiin, että aina kun karhuaja kyselee saatavaansa pitää ensin kysyä miltä vuodelta erääntynyt lasku on. Talouspäällikkö Vesa Pennanen jäi melkein heti tuloni jälkeen pois Ilveksestä. Kirjanpidon kysymyksissä sain onneksi apua Rantasen tilitoimistosta. Ensimmäistä pientä palkkaani odottelin pari kuukautta ja huomautukseni jälkeen asia järjestyi. Seurassa rahapula jatkui aina 1980-luvun lopulle. Nän alkoi lähes 30 vuotta kestänyt työurani Ilveksessä ensin kirjanpitäjänä (1975-1986) ja Eilan jäädessä pois toimistopäällikkönä (1986-2005). Eläkkeelle jäin tammikuussa 2005.
Ilveksen silloinen toimisto Jäähovin kiinteistössä oli ankea. Talvella sisällä oli todella kylmä, harrastimme kerrospukeutumista. Ilmapiiri toimistolla oli kuitenkin lämmin, tulimme hyvin toimeen keskenämme.
Mieleenpainuvimmat kokemukset
Niitä on monta. Esimerkiksi pitkäaikaiset työkaverit Katja, Sirpa, Rike, Ilkka ja Liigan Pirkko unohtamatta Eilaa. Meillä oli valtavan hyvä yhteishenki. Töitä tehtiin kelloa katsomatta ja aina autettiin toisiamme tarpeen vaatiessa. Mikäli tunnelma joskus oli vähän alavireinen, niin Katja tai Pirkko laukaisi tilanteen hyvällä huumorilla.
Muistan lämmöllä myös edesmennyttä Aarne Honkavaaraa. Hän oli tilastoinut kaiken Ilveksen alkuajoista lähtien. Näitä tietoja tarvitsimme usein ja hän oli aina valmis auttamaan Myös Kimmo Leinonen oli perehtynyt laajasti seuran historiaan, kysymyksiä riitti hänellekin.
Jääkiekko- ja jalkapallojuniorien jokavuotiset päättäjäiset sykähdyttivät kerta toisensa jälkeen. Siellä jaettiin junioreille mitalit, syötiin munkit ja juotiin limsat. Juniorien aito ilo ja riemu valtasi mielen.
Sain työn kautta tutustua suureen määrään ilvesläisiä: pelaajiin, valmentajiin, huoltajiin, joukkueenjohtajiin, rahastonhoitajiin ja pelaajien vanhempiin. Jalkapallon edustusjoukkueeseen hankittiin jo silloin ulkolaisia pelaajia (mm. Mike Belfield, Mark Joseph, Marek Czakon) joiden asioita hoidin ja sain samalla ylläpidettyä englannin kielen taitoani.
Liikuttavinta oli, kun moni edustusjoukkueen pelaaja toi näytille ensimmäisen tyttöystävänsä, joku vaimonsa ja pieniä vauvojakin esiteltiin toimistoväelle. Moni edustuspelaaja muisti meitä kukilla lähtiessään toiseen seuraan tai palatessaan kotimaahansa.
Erityisesti mieleen jäi myös Eurooppa Cup -ottelu Ilves-Juventus Ratinassa 1984. Paikalla oli huikeat 24.000 katsojaa. Ottelun taloudellinen tuotto oli edustusjoukkueelle merkittävä. Itse en varsinaista ottelua nähnyt koska vastasin VIP-vieraiden kestityksestä yhdessä juniorien vanhempien kanssa.
Virheitäkin uralleni sattui monia. Kerran kirjoitin edustusjoukkueen pelin kokoonpanolehtiseen Belfieldin tilalle Björkqvist (seuran hallituksen jäsen). Seuraavana aamuna kun avasin kotona Aamulehden urheilusivut niin kauhukseni näin ison otsikon: BJÖRKQVIST TEKI MAALIN… Onneksi kuitenkin varsinaisessa tekstissä oli oikea nimi Belfield. Siitäkin selvittiin huumorilla.
Nykyhetki
Olen ylpeä, että Ilveksen talous saatiin vakiinnutettua hyvälle uralle 2000-luvun alussa. Puheenjohtaja Kari Kaitasuo kokeneena pankinjohtajana teki oikeita ratkaisuja Ilveksen omaisuuden kartuttamiseksi ja hänen seuraajansa puheenjohtaja Markku Lehtola vei Ilvestä kohti tavoitetta - Ilves ry osti oman toimistokiinteistön. Pitkäaikainen toive toteutui.
Seuraan Ilveksen toimintaa hyvillä mielin. Talous on kunnossa. Harjoitus- ja peliolosuhteet ovat parantuneet. Nokia Arena on Liiga-Ilveksen käytössä ja junioreille jäi Hakametsän halli. Jalkapallon olosuhteet paranevat myös huomattavasti, kun Tammelan jalkapallostadion valmistuu.
Ilveksen toiminta vaikuttaa vakaalta. Ilves on ollut jo kauan suurseura ja kasvaa yhä edelleen.
Toivon seuralle menestystä jatkossakin ja iloista Ilves-henkeä!